Коллектив авторов - Мир Калевалы
- Название:Мир Калевалы
- Автор:
- Жанр:
- Издательство:Скифия
- Год:2019
- Город:Санкт-Петербург
- ISBN:978-5-00025-172-0
- Рейтинг:
- Избранное:Добавить в избранное
-
Отзывы:
-
Ваша оценка:
Коллектив авторов - Мир Калевалы краткое содержание
Мир Калевалы - читать онлайн бесплатно ознакомительный отрывок
Интервал:
Закладка:
Выковал я себе женщину из золота,
не двигается и не обнимается она, грудь
холодную я только чувствую. Добавить
что ли еще золота и продолжать ковать?
Taas on Kyllikki kylillä!
Helppo minun on valloittaa,
hankala säilyttää.
Minä olen sankari ja
saan sankarin kohtelun,
mitä ujommin puhun ja
kyllästyneemmin katselen,
sitä enemmän ihastuvat.
Miksi minä viehätän vain niitä,
jotka eivät viihdy kotona?
Ne jotka uhmaavat isäänsä
uhmaavat minuakin.
En minä osaa takoa en kyntää,
niin että sankari tässä on oltava,
jotta saisin kodin
ja elämän varrelle päivät
samanlaisia kaikki.
Опять Кюлликки куда-то ушла!
Так легко мне соблазнить,
но трудно удержать.
Ведь я герой,
как героя меня встречают,
чем тише я говорю,
чем меньше внимания я обращаю,
тем больше мною восхищаются.
Почему я нравлюсь только тем,
кто дома не хочет сидеть?
Кто отцу не подчиняется,
не подчиняется и мне.
Не умею ни ковать, ни пахать,
мне остается быть героем,
чтобы дом себе построить
и дни хорошей жизни,
одинаковые все.
Ainahan minulla kunnioittajia riittää,
mutta mihin nämä laulut kelpaavat
muuhun kuin toisten kadehdittaviksi?
Kun minä kaipaan ja ojennan kättäni,
Aallottaret pakenevat ilkkuen.
Erikoisen minä tavoitan, en tavallista.
Tietäjä olen enkä tärkeintä ymmärrä,
äitejä minä miellytän, en tyttäriä.
En minä tiedä kuinka käsi ojennetaan,
ja mieluummin Aino kuolee.
Все, конечно, меня уважают,
но для чего годятся мои песни?
Другие лишь завидуют мне из-за них.
Девицу ищу я, протягивая руку,
Русалки уплывают, смеются надо мной.
Особенную найду я, обычную, однако, нет,
Хотя и знахарь я, но главного не знаю.
Нравлюсь матерям, но не их дочерям,
Не знаю, как мне руку правильно подать,
Пусть погибнет лучше Айно
Авторский перевод с финского Г. К. Никландера
Veen emonen
Ulla Vaarnamo
Veen emonen, veen emonen
Anna vihreä värisi, anna vetesi voima
Tule minuun, kanna minua, sulata iho suojattoman
Veen emonen, veen emonen, vie minut vihreän syliin
Veen emonen, veen emonen
Näytä sininen valosi, anna aaltojen laulu
Puhu minua, laula minua, kuiskaa sinisen salat
Veen emonen, veen emonen, näytä sininen tie
Veen emonen, veen emonen
Anna ruskea tahtosi, johda juureni pohjaan
Näytä kultainen käytävä, aurinkoisen alkuvoima
Veen emonen, veen emonen, vie pohjaan pohjattomaan
Veen emonen, veen emonen
Näytä kultainen kajastus, valuta valosi minuun
Poista vanunut viha, tuhkaa turhat tuskat
Veen emonen, veen emonen, vala kultasi minuun
Veen emonen, veen emonen
Sytytä punainen liekki, polta karsta sisuksista
Punerra vereni voima, puhdista vereni viesti
Veen emonen, veen emonen, vie minut punaiseen tuleen
Terve maamo maanalainen, terve taatto taivahinen
Tulin tänne kiittämähän, apua anelemahan:
Nouse maamo maanalainen, taatto turpehen takainen
Mi on maassa maahisia, metsässä metsällisiä
veessä ve´ellisiä, tulkoon kaikki miun avuksi!
Onko vuoressa väkeä, alla kallion apua?
Vuoren vanhin keltahattu, vaari vaarassa asuva
Metsän kuuluisa kuningas, metsän valtikka väkevä
vuorioiden hallitsija, tulkaa kaikki miun avuksi!
Anna meiän metsän olla, anna niityn kukoistaa
anna maitten, veen ja ilman puhtahaksi palata
Anna meille Ihmo uusi, Ihmo uljas tuoreenlainen
näkee kauas sydämellään, tyytyy vähään, kohtuuteen
Antaa kullan, raudan olla, uraaninkin unohtaa
Riittää mikä on jo tehty, mikä saatu, rakennettu
Riittää niitty, rantahiekka, kevätkoivun viherrys
peipon laulu, viklon huuto, iltaruskon punerrus
Uusi Ihmo lait säätää, luonnon säästää, puhtauden
keksii keinot kuinka laittaa käytetty taas kiertämään
Toisen Ihmon tuskan tuntee, osaa auttaa, rakastaa
kuunnella ja hiljentyä, eteenpäin myös johdattaa
Jos mie laulun luikahutan
loitsun loivemman lurautan
Jotta saisi kesä meille
kesä lämmin, kaunokainen
Aurinkoista armahaista
kaipailemme täysin rinnoin
Hiirenvirna, maitohorsma,
ohdakkeet ja leinikit
kukkaa pukkais tuhatmäärin
mehiläisten kimalaisten
möttiäisten kaikenlaisten
iloksi ja ravinnoksi
Vesilinnut pikkulinnut
varikset ja harakatkin
laulais luojan kunniaksi
aurinkoisen armahaisen
Voi kun tulis kesä meille
kesä kaunis, lämmin hellä
Tuskin muistan miltä tuntuu
lämpö lempee, höyryilevä
Jos mie loitsun loikahutan
ystävälle läheiselle
harvoin nähdylle tutulle
Tuu sie tänne lomailemaan
Anna meille kesä kuuma
heinähelle, elopouta
Anna antisi Aurinko!
Loista leisku tanssahtele
Tunne hehku kuuman tuulen
Haista lieskan ikituoksu,
kaiken syövä, kaiken vievä
Tuli tuli kutsumatta
Tuskaa turhaa tuhoomasta
Nouse, uusi tuhkan seasta
Tuore, puhdas saastumaton
Polta, polta loppuun asti
Vanha roina vanha mieli
Näytä portti uuteen aikaan
Valon, ilon, luottamuksen
Lieskuu, tanssii, loistaa, hehkuu
Oranssina keltaisena
Sinihehku sisimpänä
Kuumaa huumaa tulen tuomaa
Tulen lumon kutsun kuulen
Astun hiukan lähemmäksi
Katson, kosken varovasti
Nahka palaa luuhun saakka
loppuun asti, loppuun asti
Nyt mie muutan ihmon mielen
Ihmon mielen, ihmon kielen:
Poistu muovi mielestämme
Poistu muovi metsistä
Poistu kelmu kaupoistamme
ikuisesti katoa!
Se on öljyn johdannainen
ihmon itsensä kasaama
Mik on kerran tänne tehty
Sen saa poiskin käskettyä!
Poistu muovi mielestämme
Poistu kalojen sisältä
Poistu meren syvyyksistä
Poistu pohjavedestä
Katoa koko Tellukselta
kuin et oisi ollukkana
kuuna kullan valkiana
Nyt mie taion vahvan taian:
Poistu muovi maailmasta
Katoa kaikesta katala!
Lönnrotin Mänty
Arvi Perttu
Ihanan lämmin elokuun ilta hämärtyi tarumaisen Vienan yllä kullaten vaarojen laet ja maalaten vastarannan metsän tummansiniseksi. I. K. Inha ei ollut tuolloin vielä syntynyt, ja niinpä meidän on uskottava muinaisen matkamiehen sanallisia kuvauksia.
Illan suussa saapui mainittu matkalainen Uhtuan suureen kylään. Talot olivat vauraita, ja vaikka vilja olikin jo leikattu vainioilta, näkyi varakkuus ulospäin siellä täällä kuljeskelevien lehmien ja lampaiden muodossa.
Kirkolle saavuttuaan näki matkamies keskellä kylän toria monumentaalisen petäjän, jonka tyveen oli kiinnitetty pronssinen laatta. Laatassa olevan tekstin luettuaan mies punastui häveliäästi. Hätäisesti hän alkoi vilkuilla ympärilleen ja pian huomasikin etsimänsä lähimmän halkopinon vieressä. Siinä valtavan koivun suojaisessa katveessa lepäilivät pölkkyjä kirves sulassa sovussa päivällisen kamppailunsa jälkeen.
Lukija odottaa jo kärsimättömänä arvoituksen ratkaisua ja sankarin nimen paljastamista, mutta jännityksen ylläpitämiseksi emme voi heti alkuun paljastaa kaikkia salaisuuksia. Voimme vain viitata kirjoituksemme otsikkoon, joka antaa tarvittavia vihjeitä tarkkaavaiselle ja ajatelevalle lukijalle.
Kyseinen henkilö oli tunnettu karjalaisen runoperinteen kerääjä ja Kalevalan kirjoittaja, joka ihmisenä oli hyvin vaatimaton eikä elinaikanaan olisi varmasti suostunut oman kuvansa painattamiseen seteleihin.
Suurmiehen juhlavuonna vääryys oli vihdoinkin korjattu, jokaisen suomalaisen kohtuudentajua loukkaavat setelit oli poistettu käytöstä, ja meillä on nyt mahdollisuus kertoa totuus sankarimme verrattomasta vaatimattomuudesta.
Nuoruusvuodet
Sammatin vaatimattoman räätälin poika Elias oli jo lapsena kiinnostunut suomalaisten muinaisjumalasta Väinämöisestä. Nuorukaiseksi vartuttuaan Elias olikin valmistumassa Turun yliopistosta maisteriksi, mutta yliopisto paloi. Nuori Lönnrot, tämä maamme kansallisen kirjallisuuden tuleva alullepanija ja tukipilari, ei jäänyt suremaan vaan luki lääkäriksi Helsingissä ja muutti urheasti pääkaupunkiseudulta poron-hoitorajan pohjoispuolelle Kajaaniin.
Kohtuuden ystävä
Huolimatta kiinnostuksestaan kansansa pakanallisia perinteitä kohtaan Lönnrot oli kunnon luterilainen. Hurskaana miehenä Lönnrot oli etevä virsirunoilija ja perusti Kohtuuden Ystävien Seuran, joka ei suinkaan pyrkinyt absoluuttiseen raittiuteen, mikä olisi ollut varsin turhamaista. Seuran säännöt olivat vaatimattomia kuten niiden laatijakin.
Eräs vastuuntuntoinen tutkijakollegamme kuvailee sääntöjä seuraavasti: "Jäsenet saivat nauttia kolme ruokaryyppyä ynnä yhden ryypyn kalan kanssa. Aamulla sai ottaa yhden ryypyn, samoin kello n ja 18. Toteja sai nauttia kaksi illassa, ynnä vielä yhden sokeripalan kanssa. Oluen ja viinin käyttöä ei rajoitettu”.
Nykyisinä ravintola-annoksina mitattuna oli siis jäsenille sallittu määrä yhteensä 0,4 litraa väkeviä päivässä. On kuitenkin muistettava että niinä tarunhohtoisina aikoina ei nykyisen mittaisia ryyppyjä tunnettu, eli määrä lienee ollut kaksinkertainen.
Sellaiset säännöt keksinyt mies ei tietenkään voinut käyttäytyä ylimielisesti kanssaihmisiään kohtaan. Lönnrotin vaatimattomuudesta kerrotaankin lukuisia uskomattomia tarinoita. Niinpä kerran hän lauantaiaamuna otti kiitollisena vastaan naapurinsa tarjoaman pontikkapänikän, vaikka olikin kulttuurilehti Mehiläisen päätoimittaja.
Hänen kotiolonsa ja elämäntapansa olivat yksinkertaisia, vaatteet koruttomia ja suhtautuminen ihmisiin tasa-arvoinen. Hän esimerkiksi joi tavallisesta tuohiropeesta, pukeutui sarkaan ja veisasi virsiä yhdessä kyläläisten kanssa.
Lönnrot oli myös vaatimaton aviomies ja perheenisä. Hän ei liioin vaimoaan aviollisilla velvollisuuksilla kiusannut. Heti kun vakuuttui rouvansa kantavan kunniallisen avioliiton uutta hedelmää, lähti hän kiertämään Karjalan kyliä. Niin rouva sai olla kaikessa rauhassa ja lapsetkin kasvoivat hiljaisessa kodissaan tasapainoisina ja onnellisina.
Читать дальшеИнтервал:
Закладка:
